Historiaa

Väylänvarren Kyläseura ry on perustettu vuonna 1938. Vuonna 2019 kyläyhdistystä uudistettiin päivittämällä Väylänvarren maa- ja kotitalousseura Väylänvarren kyläseura ry:ksi ja uudistamalla säännöt nykypäivään sopiviksi. 

Väylänvarren kyläseuran tarkoituksena on edistää kylien vakinaisten ja vapaa-ajan asukkaiden viihtyvyyttä sekä lisätä alueen harrastus- ja kulttuuritoiminnan mahdollisuuksia, lisätä alueen asukkaiden yhteistyötä, toimia alueen asukkaiden yleisten ja yhteisten etujen valvojana, edistää palveluiden säilymistä alueella, lisätä alueen elinkelpoisuutta ja edistää kylille muuttavien asukkaiden asettumista alueelle

​

​

Tarinaa kyläseuran alueella sijaitsevista kylistä

 

Väylänpää

 

Väylänpään kylä sijaitsee 40 km Kolarin kirkonkylästä etelään Torniojoen varressa. Joen toisella puolella on Ruotsi, missä naapurikylänä on Torinen. Pajalaan on linnuntietä matkaa 26 km. Väylänpään eteläpuolella on Kallioniemen kylä, mikä lasketaan Väylänpään kanssa useissa tilastoissa samaksi kyläksi kuten asukasluvussa. Asukkaita kylissä on yhteensä noin 40, mökkiläisiä varmasti ainakin tuplaten. 

 

Kylän syntytarina

Kylälle on alkanut tulla asutusta 1700-luvun lopussa. Ensimmäisen kruununtilan Väylänpäästä on ostanut Olof (Olli) Kissa, mutta hän ei ehtinyt käydäkään tilallaan, kun hänet tuomittiin Siperiaan tekemänsä murhan takia. Vaimollaan ”Kissakaijalla” tiedetään kuitenkin olleen kaksi kotaa näillä main. Ensimmäiset pysyvät asukkaat kylällä ovat olleet seppämestari Olli Ollinpoika Rundgren perheineen, joka on vuonna 1855 ostanut Väylänpääksi nimetyn tilan 130 hopearuplalla Johan Huhdanantilta. Väylänpään alkuperäisasukkaat polveutuvat Ruotsin Köngäsen ruukille töihin tulleista Belgialaisista vallooneista, jotka olivat kuuluja raudan takomisen taidoistaan.

 

Väylänpää nimen historiaa

Väylänpään nimen alkuperästä on ainakin kaksi eri tarinaa. Toiset lähteet kertovat joessa olevan kohdan, mihin joki näyttää loppuvan sekä etelästä että pohjoisesta päin. Tässä kohtaa joessa on matala kohta, mistä on vähän veden aikana pystynyt kahlaamaan Ruotsiin. Toisen tarinan mukaan Väylänpäästä pohjoiseen alkaa joessa koskisempi osuus, joka on ollut haasteellista kulkea veneillä. Jokea pitkin on kulkenut useita tutkimusretkikuntia jo 1500-luvulla, joista ainakin yhden matkanteko on päätetty lopettaa juuri Väylänpään kohdilla joen muututtua vaikeakulkuisemmaksi. Virallisesti kylä on nimetty Väylänpääksi vasta jatkosodan jälkeen Väylänpää tilan mukaan.

 

Elämää 1900-luvulla

Suurperheet ovat olleet yleisiä Väylänpäässä ja Kallioniemessä 1920-60 luvuilla. Vuonna 1962 Väylänpään koulussa oli 50 oppilasta. Suurimmat muuttotappiot on koettu 1970-80 luvuilla, kun isojen perheiden lapset ovat muuttaneet työn perässä etelämmäs Suomeen, ja moni on lähtenyt Ruotsin puolelle. Poikkinainti on ollut hyvin yleistä aivan kylän alkuhistoriasta lähtien. Erityisesti perheiden tytöt ovat lähteneet Ruotsiin.

         Yleisimmät elinkeinot kylissä ovat olleet maanviljely, metsätyöt, kalastus, metsästys ja satunnaiset työt, kuten rautatien rakennus.  Lehmiä ja poroja on ollut lähes joka talossa. Väylänpäässä on ollut suuria savotoita, jolloin kyliin on tullut paljon työmiehiä muualtakin. Tornionjokea pitkin on kuljetettu puita vuoteen 1971 asti, jolloin uitto loppui. Miehet ovat kulkeneet myös Ruotsin puolella metsätöissä ja Kiirunan kaivoksella, jolloin vaimot ovat huolehtineet tilanhoidosta, karjanpidosta ja perheestä. Kalat ja riista on usein myyty Ruotsiin, josta on saatu hyvä hinta, vaikka pääasiassa on kalastettu omiin tarpeisiin. Kalaa on pyydetty muun muassa verkoilla uistimilla ja tuulastamalla. Lohi, harjus ja taimen ovat olleet suosituimpia pyyntikaloja.

         Lokakuussa 1944 Väylänpään asukkaat joutuivat katsomaan väylän toisella rannalla, miten kodit paloivat tuhkaksi. Vain yksi aitta ja pari saunaa säästyivät saksalaisten kynsistä. Sodan jälkeen kaikki rakennettiin uudestaan.

         Väylänpäässä on ollut tullikin. Viimeiset tullimiesten virat on lopetettu kylistä vuonna 1975, mikä on entisestään vähentänyt kylän asukasmäärää. 1900-luvun alusta sotien jälkeiseen aikaan, kun Suomessa oli kaikesta puutetta, joppaus oli yleistä. Ruotsista tuotiin suomeen kahvia ja sokeria sekä alkoholia kieltolain aikaan. Väylänpäässä oli useita joppausreittejä.

         1980-luvulle asti väylän toisella puolen oli kauppa ja toinenkin, missä Väylänpääläiset kävivät veneellä ja talvella hiihtäen. Kauppa-auto on kulkenut väylänvartta 1960-80 luvuilla. Posti Väylänpäässä myös oli, jossakin vaiheessa myös pieniä myymälöitä ja veikkaustoimisto. Lähimpään kauppaan on nykyisin matkaa noin 30 km.

 

Yhteistyötä yli rajojen

Talkoovoimilla ja yhden kyläkeksijän voimin kylälle on saatu Ruotsin puolelta sähköt jo vuonna 1947. Lossiakin suunniteltiin 1990-luvulla. Kyläläiset ostivat ruotsin valtiolta vanhan lossin yhdellä kruunulla, mutta luvan saanti osoittautui hankalaksi, ja talkoolaisten rahat ja voimat loppuivat kesken. Lossi päätyi romuttamoon. Yhteisvoimin ylläpidettävä jäätie on kuitenkin talvella oikotie Ruotsiin, ja oiva esimerkki yhteistyöstä.

Väylänpää ja Kallioniemi ovat olleet tunnettuja Väylänvarren lohikuninkuus -kalastuskilpailusta, ja yhteistyössä Pellon ja Ruotsin kylien kanssa järjestettävistä Meän hihosta (hiihtokilpailu) ja H-pilkistä. H-pilkin nimi tulee yksinkertaisesti H kirjaimen muodosta, poikkiviiva on jäätie Suomen ja Ruotsin teiden välillä. Yhteistyötä on tehty pitkään vaihtelevalla kokoonpanolla kolmen kyläyhdistyksen voimin kahden rajan yli, niin kuntarajan kuin valtionrajan, jolloin on saatu valtakunnan rajat ylittävää yhteistyötä nykypäiväänkin, ja pienille kylille elinvoimaa. Milleniumiakin sai juhlia kahteen kertaan Väylän jäällä valtioiden rajalla tuhannen hengen ja tuhannen ilotulitekilon voimin.

 

Nykyisin lapset kulkevat Väylänäästä ja Kallioniemestä taksilla Sieppijärven koulussa 25 km päässä ja yläkoulussa Kolarissa. Väylänpäässä on Vuollittajan metsästysseura, mikä kokoaa kylän miehiä yhteen hirven pyyntiin joka syksy. Vesiosuuskunta takaa siihen kuuluville kyläläisille jatkossakin raikkaan lähdeveden saannin suoraan koteihin. Väylänpää on hieno paikka asua, vain luonto ja oma tahto asettavat elämisen rajat ja ajat.